Ja miten se tehdään tyylillä 😉
Eli vuorossa oli Yllästunturin huiputus. Päätettiinkin tehdä se tällä kertaa hieman eri tavalla. Hypättiin siis koirien kanssa gondolihissiin ja noustiin sillä noin 700 metrin korkeuteen. Tämäkään ei kumpaakaan koiraa juuri hetkauttanut. Toki koirahytissä ilmeisesti oli niin paljon hyviä hajuja, että mahtoivatko lainkaan edes huomata minkälaisessa härvelissä mentiin 😀
Suurtakaan ruuhkaa ei hisseille ollut, joten saatiin rauhassa odottaa koirille merkittyä hyttiä. Eikä siihen meidän lisäksi tullut muita, joten saatiin olla sielläkin ihan rauhassa.
Sää suosi meitä. Edes tunturin huipulla ei käynyt tuuli ja aurinko paistoi. Kierreltiin, kuvailtiin, ihailtiin maisemia ja käytiin lopuksi kahvilassa munkkikahveilla. Muutama muukin koira oli huipulle päässyt ja kaikilla vaikutti olevan mukavaa.
Takaisin alas tultiin myös gondolilla. Kaiken kaikkiaan mukava reissu ja taas saatiin uusia kokemuksia. Vaikuttaa siltä, että Soran ja totta kai myös Åliverin kanssa reissaaminen on aika helppoa ja huoletonta.
Ylläksen jälkeen retkeiltiin vielä Varkaankurun kautta Kellostapulille, sieltäkin kuvia. Kellostapuli on yksi omia suosikkejani maisemiensa vuoksi. Ne vain ovat aina yhtä henkeäsalpaavat, kun kurun läpi kävelee.
Ja niinpä syksyn ruskareissu tuli päätökseensä ja kotimatka alkoi. Melkoisen paljon uusia juttuja vajaa neljäkuukautiselle Soralle, mutta positiivisen uteliaasti se suhtautui kaikkeen uuteen. Ja nautti saamastaan suuresta huomiosta täysin rinnoin. Matkatkin sujuivat hienosti, mennessä yksi oksennus, tulomatkalla ei sitäkään.
Ja hei, pikku-ukkeli on ollut täysin sisäsiisti jo muutaman viikon. Reissussakaan ei sattunut yhtään vahinkoa!
"Täytyy lähteä, että voidaan taas tulla takaisin"
Ylläs on ykkönen ja Jämihonka aina yhtä tunnelmallinen majapaikka. Se on ihan aitoa ja alkuperäistä Äkäslompoloa.
Käykää tutustumassa www.jamihonka.com
Lisää kommentti
Kommentit