Joulupukkia odotellessa
Loppuvuosi on kulunut kovaa vauhtia, eikä blogiakaan ole ehditty päivitellä. Soran kanssa kaikki on sujunut hienosti, se on edelleen reipas ja rohkea pikkumies. Sora tuntuu sananmukaisesti pieneltä, kun on meidän aikaisempiin koiriin verrattuna pieni. Toki se on kasvanut aivan rotumääritelmän mukaisesti ja tulee rotumääritelmässä pysymään, joten ei se mitenkään poikkeuksellisen pieni ole. Ollaan naureskeltu, että siitä jää meidän ikuinen pikkuvauva :) Joulu sujui ihan mallikkaasti, meillä oli aattona kolme koiravierasta, eli vauhtia viiden koiran kanssa riitti. Kaikki olivat kuitenkin tuttuja koiria, joten hienosti kaikki kuitenkin meni. Ja joulukuusikin sai olla rauhassa, ihme kyllä :)
Uutta vuotta vähän jännitettiin, kun emme tienneet miten Sora suhtautuu rakettien paukkeeseen. Lenkitykset tehtiin hyvissä ajoin ja ulos pissalle pääsi vain tiukasti valjaissa. Normaalistihan Sora käy pihassa pissalla ilman hihnaa. Onneksi täällä meidän kylällä ei paukuttelua aloitettu ennen kuutta illalla, vaikka kaupungilla rytinä alkoi heti samalla kun rakettien myyminenkin. Pauketta toki kuului, mutta se ei aiheuttanut meillä muuta kuin pientä korvien höristelyä. Valitettavasti koirien säikähdyksistä ja karkaamisista kuitenkin tänäkin uutena vuotena joutui lukemaan.
Ensi viikolla meillä alkaa agilityn pentutreenit. Samoin tänä vuonna jatketaan rally-toko treenejä, eli melkoisen vauhdikas vuosi tulossa. Niistä sitten seuraavissa postauksissa lisää.
Lisää kommentti
Kommentit